Miksi maito on niin kallista, kun lehmäthän sitä tekee kun ne syö vaan maasta ruohoa?
Tälläinen kysymys esitettiin yhdellä keskustelupalstalla.
Ajattelinpa nyt sitten siihen jotain kommentoida.
Lehmän elämä lyhennettynä:
Kauniina kevätpäivänä tuleva äitilehmä on kiimassa, se siemennetään. Siementäjä tulee käymään ja siementää lehmän, sitten jäämme odottelemaan että jääkö lehmä kantavaksi. Kuuden viikon jälkeen tarkistamme onko tiineys alkanut, jos on niin sitten odottelemme vielä 8 kuukautta.
9kk jälkeen alkaa lehmä poikia, kaikki menee tällä kertaa hyvin ja syntyy uusi lehmävasikka.
Lehmävasikkaa juotetaan maidolla 3kk, lisäksi se saa toki myös rehua ja muita ruokia jotta se jaksaa kasvaa isoksi tytöksi.
Ensimmäisen kerran hiehon eli poikimattoman lehmän, voi siementää kun se on 1v3kk vanha, jolloin se poikisi kahden vuoden ikäisenä. Aloitetaan tarkkailu, että huomaamme kiiman ja saamme hiehon siemennettyä. Aina kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin itse suunnittelee, vaan siementämään voi joutua usemman kerran ja ensimmäinen poikiminen viivästyy.
Hieho saatiin kantavaksi ja se poiki kun se oli 2v ja 3kk, tällä kertaa syntyvä vasikka oli sonni. Sonneilla ei maidontuottaja tee mitään, vaan ne lähtevät kasvamaan muualle lihaksi. Nyt ei siis uutta lehmää saatu kasvamaan.
Vasta nyt alkaa lehmän elämä. Puhutaan ensikoista, silloin kun lehmä on poikinut kerran. Ensikko ei tuota vielä ollenkaan rahaa, sillä kaikki sen lypsämät maitolitrat menevät kasvatuskulujen peittämiseen. Vasta toisen poikimisen jälkeen alkaa tuottajalle jäädä eläimestä palkkaa.
Lehmän keskituotos Suomessa on n. 8500kg maitoa/12kk. Hyvät lehmät lypsävät enemmän ja huonot vähemmän.
Maidon tuottaja saa tällähetkellä litrasta n. 38senttiä.
Talven ruuat pitää tehdä kesällä. Pellot kynnetään, äestetään ja kylvetään. Lannoitetaan ja torjutaan rikkakasvit. Sitten rehu niitetään ja kerätään pellolta varastoon tai pyöröpaaleihin. Sitten tiivistetään huolella että rehu säilyisi koko talven. Taas lannoitetaan että saataisiin myös seuraava rehusato tehtyä. Kesän aikana tehdään 2-3 kertaa rehut.
Viljat puidaan syksyllä, kuivataan ja varastoidaan.
Lisäksi lehmät syövät myös valkuaislisää, jotta ne pystyisivät tuottamaan paljon maitoa sekä kivennäisiä jotta maidosta saisi paljon ravinteita.
Lehmät lypsetään päivittäin kaksi kertaa, myös jouluna ja juhannuksena. Sekä pienessä kuumeessa ja flunssassa, ellei työntekijää ole heti saatavilla.
Lehmien paikat myös puhdistetaan lannasta ja virtsasta, kuivitetaan jotta olisi mukavampi maata ja tehdä maitoa. Huolehditaan että ruokaa ja vettä on koko ajan saatavilla, sekä tarkkaillaan että lehmä voi hyvin ja tarvittaessa hoidetaan.
Sitten lehmä pitää taas saada uudelleen tiineeksi kun edellisestä poikimisesta on kulunut kolme kuukautta, että se poikisi vuoden välein ja tuottaisi myös vuoden päästä maitoa.
Aina se ei onnistu, lehmä ei tule tiineeksi, sille tulee kova utaretulehdus joka ei parane tai sille tulee vaikka jalkavika. Silloin se joudutaan poistamaan ja teurastamo hakee lehmän.
Suomessa lehmä poikii keskimäärin 2,3 kertaa eli todella vähän. Tähän vaikuttaa paljon kova tuotos vaade lehmältä, se ei jaksa kaikkea mitä siltä vaaditaan. Kova tuotos voi estää uudelleen tiinehtymisen tai sitten se ei vaikka vain lypsä tarpeeksi että sitä olisi kannattava pitää..
Aihetta voisi syventää vaikka kuinka paljon, mutta tehdään taas tälläinen pieni pintaraapaisu-vastaus tuohon kysymykseen mikä esitettiin.
Ei se maito ihan itsestään sinne kauppaan purkissa tule, eikä myöskään tuottajan tankkiin.
Minua surettaa se että niin moni vieraantuu ruuan alkuperästä. Monikaan ei enää edes tiedä mistä maito tulee, miten se tulee ja miltä se lehmä ihan oikeasti näyttää ja haisee.
Mitä sen maidon eteen tehdään?
Se on harmi, sillä kotimainen puhdas ruoka pitäisi olla jokaiselle ylpeyden aihe, sillä meillä tuotanto on niin puhdasta, puhtainta maailmassa. Ihan oikeasti.
Meillekkin saa sovitusti tulla katsomaan että mistäs sitä maitoa saadaan, paljon sukulaisia sekä tuttuja navetalla on käynytkin ihmettelemässä lehmän elämää.
Vuoden ikäisiä hiehoja ulkoilemassa
